maanantai 1. heinäkuuta 2013

"Ei tärkeää oo kanssasi suunta tai määränpää..."

Vaikka blogin tarkoitus onkin keskittyä vauva-projektiin, kuuluu siihen kuitenkin oleellisesti paljon muutakin, kuin itse vauvan konkreettinen tekeminen. Moni ei varmaankaan tule edes ajatelleeksi, että nais(ja mies)parin täytyy olla rekisteröidyssä parisuhteessa, jotta molempien on mahdollista olla lapsen virallisia vanhempia perheen sisäisen adoption kautta. Monet varmasti miettivät, että missä muka on ongelma, sen kun kävellään maistraattiin. Aikaa menee tunti, eihän siellä tarvitse edes olla vieraita, seuraava parihan riittää todistajaksi. Tai sitten järjestätte kesähäät. Sellaiset perinteiset. Niin, perinteiset.

Olemme ehkä hivenen kummallisia lesboja, koska emme ole koskaan olleet vieraina lesbohäissä. Totta puhuen emme edes tunne naisparia, joka olisi sanonut virallisesti tahdon. Ja avioliittolakiakin vasta odotellaan. Kihlat meillä on jo vaihdettu ja naimisiin meno -lupaus annettu. On kuitenkin ihmeen hankalaa suunnitella häitä, koska emme kumpikaan tahdo, että seremonia ja juhla on karkeaa jäljittelyä kristityin menoin järjestetystä hääjuhlasta. Suunnitellessa tajusimme, että meillä ei ole valmista pohjaa itse vihkiseremoniaan. Ei valmista materiaalia, mitä antaa rauhantuomarin lukea. Mitä sitten pitäisi sanoa? Emme kumpikaan halua viitteitä uskontoon, mutta molemmat ovat tottuneet siihen, että avioliitto julistetaan Jumalan silmien edessä. Minkä edessä me vannomme olevamme yhdessä? Äidin hengen ja terveyden? Kumpikin aiomme itse kirjoittaa valamme, mutta pitäisi tilaisuudessa ilmeisesti muutakin sanoa.

Ja entä sitten vaatteet? Naisellisella lesbolla se on helppoa, koska valkoinen mekko on klassinen valinta (ja sen valinnan vaikeudesta saa syyttää vain itseään!), mutta entä kun toinen ei pukeudu mekkoon, muttei haluaisi myöskään tummaa pukua, koska ei koe olevansa mies ja ei tahdo näyttää mieheltä. On muuten kova työ selvittää, millainen olisi etiketin mukainen asu, joka on riittävä juhlava niin, ettei toinen morsian ole vähemmän juhlava kuin häävieraat.

Ehkä sittenkin olisi helpompi karata maistraattiin, niin ei tarvitse miettiä häiden yksityiskohtia. Mutta sittenkin, olisi ihanaa saada oma päivänsä prinsessana. Ehkä sittenkin pähkäilemme häiden suunnittelua saadaksemme häät, jotka näyttävät meiltä eivätkä sodi meidän ajatuksiamme tai mielipiteitämme vastaan, mutta jotka ovat riittävän perinteiset - juuri sellaiset kuin me haluamme.

7 kommenttia:

  1. Moi,
    luin kirjoituksen ja ajattelin tulla kommentoimaan jotakin meidän hääjuhlista.

    Me menimme maistraatissa naimisiin (kyllä, puhun naimisissa olemisesta koska itse koen olevani naimisissa - puhuivat muut sitten mitä haluavat), aikaa meni noin 48 sekunttia ja nimi paperiin - aika karua - ei kannata odotella liikoja. Meillä oli mukana kummankin perhe; äiti, isä ja sisarukset, sekä oma lapsi ja koira. :) ...sieltä sitten porukalla kotiin kilistelemään, oli kakkua ja skumppaa. Perussetti.

    Me kuitenkin halusimme häät, sellaiset normaalit ja ehkä hieman perinteisetkin häät, mutta ei sillä ainaisen samalla kaavalla. Häät järjestettiin muutama viikko maistraatin jälkeen.

    Toinen, minä, halusin ehdottomasti hääpuvun - oikeasti sellainen kermakakku jäljitelmän, joka ei kuitenkaan ollut kermakakku - prisessa mekko ;) ja toinen osapuoli pukeutui mustiin housuihin ja vartavasten teetettyyn mustaan paitaan (ei ole hameihmisiä lainkaan ja kumpikin meistä on aika naisellisia, joten peruspuku ei tullut kysymykseenkään). Oli kampaukset, meikit, korut ja kaikki viimeisen päälle...

    Meillä oli juhlapaikka, vieraita noin 80 hlöä, "pappi"=kummisetä joka suoritti hieman huumorintäyteisin "seremonian". Meitä onnisteltiin ja nostettiin maljaa. Poljettiin jalkaa lattiaan, syötiin kakkua ja juotiin kahvia. Tanssittiin sydämenkyllyydestä DJ:n soittaman musiikin tahdissa, nautittiin, humalluttiin, naurettiin, pidettiin hauskaa... oli aivan ihanat juhlat ja vieläkin niitä muistelee lämmöllä.

    Minulle, meille kummallekaan, pelkkä maistraatti ei olisi riittänyt koska halusimme jakaa meidän päivän kaikkien ihanien ystäviemme ja perheidemme kanssa. Hetkeäkään en vaihtaisia pois <3 aivan ihana päivä :)

    VastaaPoista
  2. Meillä oli häissämme uskonnoton seremonia, jota johti Pro- Seremonioilta löytämämme juhlapuhuja. Seremonia oli juhlallinen ja juuri meidän näköisemme. Puhujalla oli monia ideoita seremonian toteuttamiseen. Suosittelen.
    http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/haat.phtml

    VastaaPoista
  3. Samanlaisia pohdintoja myös täällä suunnalla. :)
    Jään seuraamaan blogianne.

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia kaikille vastauksista!

    Hääsuunnitelmat ovat edenneet hyvin ja niistä lisää myöhemmin. Mitään nopeaa maistrasttivisiittiä ei kuitenkaan ole luvassa vaan kunnon juhlat.

    VastaaPoista
  5. Heippa! Jotenkin eksyin blogiinne ja vertaistukea löysin, kiitos siitä =) Samaa pohdintaa myös omassani, vaikka harvakseltaan kirjoittelen.

    VastaaPoista
  6. Mä oon myös pohtinut näitä juttuja.. Mutta mä oon tullut siihen tulokseen että mä haluan vaan nimet paperiin ja se siitä, ei mitään ylimärräistä hömpötystä. Paitsi että äitini on nyt menossa ostamaan Tallinnasta kankaita ja tekemässä mulle hääpukua ja liibadiibadii.. Saa nähdä. :) Jään seuraamaan! :)

    VastaaPoista
  7. Mukavaa että ihmiset löytää tänne lueskelemaan!

    Häissähän tärkeintä on, että saadaan oman näköiset häät joissa viihtyy itse. Muiden mielipiteet on toissijaisia.

    VastaaPoista