perjantai 24. toukokuuta 2013

Kuka luovuttajaksi?

Edelliseen kirjoitukseen kommentoi Maria, jolla oli tärkeää asiaa luovuttajista ja heidän epämääräisistä motiiveistaan. Kiitoksia vielä kerran kommentista, sillä me emme olleet aiemmin kyseistä ilmiöstä edes kuulleet, kun olemme luovuttajaa miettineet.

Ei ole todellakaan helppoa etsiä luovuttajaa, vaikka maailma on miehiä pullollaan. Vaatimukset meillä on suhteellisen kovat ja kuka tahansa mies ei meille edes kelpaa. Katsotaan sitten, miten vaatimukset laskevat, kun aikaa kuluu ja kuluu ja saadaan ei-vastaus toisensa perään.

Olemme miettineet paljon eri vaihtoehtoja, ja kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Spermapankin käyttöä mietimme aluksi, mutta ajatuksesta luovuimme ainakin aluksi, koska sen käyttö on todella kallista, ja me kaksi ns. tavallista duunaria nettoamme kuukaudessa alle 4 000 € verojen jälkeen, joten tulisi hoitojen kanssa todella kalliiksi. Tietenkään, lapsen tekoa ei saisi mitata rahassa, mutta kyllä hoidot ja spermapankin käyttö vievät rahaa ja reilusti. Lisäksi olemme kuulleet villejä tarinoita, jotka voivat olla myös urbaaneja legendoja, siitä, kuin spermapankin kuvaukset eivät vastaa lainkaan todellista henkilöä ja ei ole niin sanotusti saatu sitä, mitä on tilattu. Tietenkin hyvinä puolina ovat varma sperman saanti ja se, että luovuttajat ovat jo valmiiksi testattu terveiksi ja heidän kanssaan ei ole vaaraa joutua tappelemaan huoltajuusasioista.

Tuttu luovuttaja on monien ensimmäinen neuvo, joka on omalla tavallaan erittäin hyvä idea. Kuitenkaan emme halua, että luovuttaja on ihminen, jonka kanssa olemme väistämättä tekemisissä, koska haluamme pitää oman perheemme meidän perheenämme. Emme kumpikaan haluaisi olla tilanteessa, jossa lapsella on synnyttäjä-äiti ja luovuttaja-isä, joka pyörii kuvioissa mukana. Kokisimme molemmat asian niin, että toinen äiti on kolmas pyörä, joka ei kuulu kuvioon. Sitä me emme halua. Tietenkin tämä toimii monilla, ja on olemassa myös perheitä, joissa on kaksi äitiä ja kaksi isää eli niin sanottuja neliapilaperheitä. Me olemme kuitenkin tiivis me ja haluamme että lapsi kuuluu meihin, johon ei kuulu ulkopuolisia. Paras tapaus olisi tietenkin se, että löytyisi kaverin kaveri, jonka kanssa ei tule oltua missään tekemisissä, koska hän ei kuulu varsinaisesti omaan kaveripiiriin. Sellainen, jonka kanssa voi sopia käytännön asiat, mutta joka pysyy poissa lapsen elämästä ja jota meidän ei tarvitse enää tavata.

Tuntematon luovuttaja on myös yksi mahdollisuus, jonka kanssa täytyy tosin olla hyvin tarkkana. Eräällä tuttavapariskunnalla kävi mahtava tuuri, ja se sattuivat lähipubissa törmäämään nelissäkymmenissä olevaan pariskuntaan, jolla oli itsellään kaksi lasta. Mies tarjoutui luovuttamaan naisille spermaansa, kunhan saisi sopimuksen, missä hän luopuu kaikista oikeuksistaan ja samalla velvoitteistaan. Hän oli terve, mukava ja komea. Tavallinen naapurin mies, joka oli vaimonsa kanssa jo pitkään puhunut, että haluaisivat auttaa lapsetonta pariskuntaa. Satumainen lykky. Netistäkin löytyy toki sivukaupalla luovuttajia, mutta niiden kanssa saa todellakin olla tarkkana, kuten Marian kommentti osoitti.

Mikä sitten on paras vaihtoehto? Itse ottaisin mieluiten tutun tutun, jonka kanssa ei tarvitse enää koskaan tavata, mutta joka ei ole netistä löytynyt pervo tai spermapankin kasvoton, mutta useita ja taas useita satoja velottava mies. Joku, joka ei tunge mukaan meidän perheesemme ja meidän lapsemme elämään, mutta auttaa sen hankkimisessa.

- Kaksi äitiä

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Hyvää äitienpäivää!

Hauskaa äitienpäivää kaikille äideille sekä odottaville äideille! Ehkä mekin jonakin päivänä saamme juhlia äitienpäivää muutenkin kuin syöden omien äitiemme luona kakkua ja ihaillen äitien saamia kortteja, joita pienet kädet on piirtänyt.

- Kaksi äitiä

torstai 9. toukokuuta 2013

Kohti ensimmäistä lääkäriä ja todellista pariutumista

Tärisevin käsin googletin oikeaa numeroa, johon soittaa. Vihdoin. Aikaa ensin omahoitajalle ja siitä toivonmukaan perhesuunnitteluneuvolaan. Etukäteen olemme saaneet paljon varoituksia siitä, että kaikki - edes hoitohenkilökunta - eivät suhtaudu myönteisesti perheen perustamis -ajatuksiimme. Saattaa tulla kuraa niskaan, ellei suorasti niin ainakin epäsuorasti ja piilotettuna oikeiden asioiden mukaan. Ja varmasti tulee kommenttia siitä, ettemme ole naimisissa. Anteeksi, rekisteröidyssä parisuhteessa. Kihlasormukset kyllä koristavat nimettömiä, mutta maistraattiin asti ei ole tullut mentyä. Tottakai on tiedossa, että niin kauan, kuin emme ole lain edessä virallistaneet suhdettamme, ei vauvallamme voi olla kuin yksi äiti. Perheen sisäiseen adoptioon oikeutetaan vain rekisteröidyssä parisuhteessa tai avioliitossa olevat pariskunnat. Mutta mitäpä tuosta. Emme kumpikaan haaveile isoista häistä ja suurista juhlista, joita täytyy suunnitella vuosia. Miksei juhliimme voi tulla perheemme sekä läheiset ystävät ja juhlaspaikkana voisi toimia jokin pieni, vuokrattu paikka? Paljon viihtyisiä huviloita löytyy, jotka sopivat tilaisuuteen. Syödään hyvin ja vietetään juhlaa pienessä piirissä. Riittää meille, kiitos. Emme ole sitoutumassa  hienoihin hääjuhliin vaan toisiimme. Ja perheeseemme. "Hei rakas, aion jatkossakin maksaa urheiluharrastusmaksusi, koska laskun eräpäivä osuu palkkapäivälleni. Aion myös jatkossakin korjata kahvikuppisi pöydältä, koska jatkuvasti unohdat sen siihen. Aion myös käyttää koirat aamuisin ulkona, koska sinä et jaksa herätä tarpeeksi aikaisin. Aion myös katsella sinua myös huonoina päivinä ja jatkaa kanssasi riitelyä. Ja vastapainoksi viettää kanssasi kaikki tulevat hyvät päivät." Ei siihen isoja juhlia tarvita, että voin luvata tuon. Monet ovat myös kyseenalaistaneet päätöksemme naimisiin menosta, koska teemme sen "vain vauvan vuoksi". Naimisiin menon tulisi merkitä sitä, että teemme sen vain ja ainoastaan toistemme vuoksi, kuulemma. Selvä. Jos tarkkoja ollaan, voisimme olla ikuisesti avoliitossa. Se ei muuta parisuhteemme laatua, ei rakkauttamme eikä yhteisiä pelisääntöjämme. Mutta se muuttaa sen, ettei lapsellamme ole kuin yksi virallinen vanhempi. Jos synnyttäjälle käy jotakin, jää lapsi orvoksi. Vain toinen saa allekirjoittaa viralliset paperit, alkaen tarhaan ilmoittautumisista ja sairaalakäynneistä. Ei, kyllä me haluamme olla kokonainen perhe. Ja kyllä, me rakastamme toisiamme, vaikka osasyy naima-aikeille onkin lapsen hankkiminen.

Lääkärikäynti on tosiaan nyt varattu. Perhosia on vatsassa ja jännittää. Mitä jos todellakin tulee totaalinen lyttäys ja saamme kuulla olevamme vastuuttomia ja jopa lapsellisia, kuten eräs keski-ikää lähestyvä ystävättäremme totesi. Vastuutonta tehdä lapsi, kun ei ole korkeakoulututkintoja ja lääkärin virkoja sekä kymppitonnin kuukausituloja. Niin, ja onhan se asuntokin vuokralla. Autoistakin on muuten vielä lainaa. Miettikää nyt vielä, hän totesi, ja seuraavassa lauseessa ihasteli parikymppisen sukulaistyttönsä muutaman viikon ikäistä tyttöä. Emme voineet kuin katsoa toisiimme ja tyytyä olemaan hiljaa. Meidän perheemme, meidän sääntömme.

- Kaksi äitiä

perjantai 3. toukokuuta 2013

Spermaa löytyy - mutta vain luonnolliseen lisääntymiseeen

Verkkoja on heitelty jonkun verran ja on saatu hauskuutta elämään, kun monet miehet ovat todella suostuvaisia siihen, että pääsevät pukille ilman kondomia. Vaikka useita kertoja. Mutta kun olisi kyseessä kupin kautta lisääntyminen -menetelmä, niin kukaan ei enää olekaan kiinnostunut. Siittiöitä siis jaetaan mihin tahansa, kunhan heppinsä pääsee tuikkaamaan samaiseen paikkaan. Muuttaako se tilannetta jotenkin? Jääkö lapsi silloin tulematta? Yksi, aikuinen mies, tajusi kysyä, että tehtäisiinhän paperit kirjallisina ja virallisina, joissa hän luopuu kaikista oikeuksista ja täten myös velvollisuuksista. Oleellinen tieto, mutta ainoastaan yksi kyseli siitä. Aiomme tehdä viralliset dokumentit siitä, että luovuttaja ei toimi lapselleen millään muotoa isänä. Hän luovuttaa käyttöömme siittiönsä ja katoaa sen jälkeen meidän ja lapsen elämästä.

Olemme päättäneet itse etsiä luovuttajan, sillä toivomme, että mies miellyttää meidän molempia silmiämme. Ihminen kuitenkin valitsee partnerinsa, ja useimmiten myös lastensa toisen vanhemmat, sen perusteella, kuka miellyttää itseä. Sekä luonteelta että ulkonäöllisesti. Sen vuoksi pidämme tärkeänä myös sitä, että meidän lapsemme isän ulkonäkö on meille mieleen ja hänen kanssaan voi jutella järkevästi.

Verkot olkoon nyt vesillä. Katsotaan ja ihmetellään mitä tapahtuu. Ehkä unelmien prinssi Uljas vielä ilmestyy ja masturboi kippoon vuoksemme.

- Kaksi äitiä

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Mutta missä on sperma?

Kun heteropariskunta päättää, että on lapsen aika, kaikki sujuu - yleensä - helposti. Jätetään ehkäisy pois, kokeillaan muutama kerta, ei oteta stressiä ja kas kummaa! Ollaan raskaana. Rakastetaan toisiaan ja koko suku hehkuttaa, kuinka mahtavaa on, kun pariskunta saa vauvan. Lapsi syntyy, ja kaikki sujuu normaalisti. Tämä toistuu kymmenen kertaa. Ja samaan aikaa me istumme pidellen toistemme käsiä. Me olemme olleet me jo pitkän aikaa. Jaamme yhteisen asunnon, syömme samasta jääkaapista, nukumme samassa sängyssä ja maksamme yhteisiä laskuja. Kuten moni muukin pariskunta. Me vain emme ole mies ja nainen. Olemme kaksi naista. Kaksi naista, jotka haluavat perheen. Jotka haluavat kokea sen, minkä monet muutkin naiset ennen meitä. Ja monet pariskunnat ennen meitä.

Siinä missä ikätoverimme - himpun verran alle 30-vuotiaat aikuiset - pyöräyttävät nyyttejä maailmaan tuntuvat ihmiset jo luovuttaneen meidän kohdallamme. Kummilasten syntymäpäivillä istumme hämillämme kahvipöydässä, kun muut tuijottavat meitä säälivästi puhuessaan vaipan vaihdoista, öisistä heräämisistä ja tarhamaksuista. Osa jopa kahdehtien. "Teillähän ei sitä ongelmaa ole". Ongelmaa? Meillä? Meillä kahdella, jotka haluamme lasta enemmän kuin mitään? Jotka antaisimme mitä vain, että voisimme jättää ehkäisyn pois ja odottaa vauvatärppiä. Mutta se ei tärppää. Ei koskaan. Olemme vuosia rakentaneet kotia. Muutimme kaupunkikaksiostamme lähiörivitalokolmioon koirien kera. Ihmiset nauroivat muuttoamme; mihin me kaksi tarvitsemme ikinä kolmiota. Emme kehdanneet ääneen sanoa, ettei meitä - toivottavasti - aina ole vain kahta. Salaa Prisman kevättyhjennyksestä tarttuu mukaan kolme bodya. Ne piilotetaan aikaisempien ostosten joukkoon salaiseen vauvalaatikkoon, josta kukaan ei lisäksemme tiedä. Kun makaamme illalla sylikkäin sängyssä ja kerromme toisillemme nimiä, jotka vauvallemme voisivat tulla, niin. Siitä ei kukaan tiedä.

Eräänä päivänä auto oli pakko pysäyttää tien sivuun kesken ajomatkan, kun radiosta lähti ensimmäisen kerran soimaan Arttu Wiskarin Ikuisesti Kahdestaan.

Seinänaapurien puolelta lasten äänet kaikuu 

Tällä puolen vuosi vuodelta kasvaa hiljaisuus ja kaipuu

Kun me ollaan lähekkäin itket kasvot minuun päin 
miksi kävi näin miten saan sut uskomaa
n olen tässä ainiaan sua rakastan vaikka jäätäis
 ikuisesti kahdestaan

Miksi se on muille niin vaikeaa ymmärtää? Me emme halua olla ikuisesti kahdestaan. Me rakastamme toisiamme, ja emme koskaan vaihtaisi toisiamme kehenkään. Mutta silti, me kaipaamme sitä lisää meihin, mitä kaipaavat muutkin pariskunnat. Pieniä jalkoja juoksemaan ympäri asuntoa, huutoa, kiljuntaa, leluja ympäriämpäri asuntoa lojumassa, likaisia vaatteita ja tarhamaksuja. Me olemme ehtineet miettiä niitäkin asioita, joita monet heteroparit eivät ole ehtineet edes ajatella silloin, kun on jätetty ehkäisy pois. On ehkä asuttu ahtaasti yksiössä tai kaksiossa, opinnot kesken tai osa-aikaisessa työssä. Meillä on kaikki mietittynä. On iso asunto, kaksi autoa, vakituiset työt ja elämä mietitty niin, että lapsi saisi tulla. Synnyttäjä on ollut alusta asti selvä.

Mutta mistä luovuttaja? Joku terve, komea ja mukava herrasmies, joka on valmis luopumaan isän oikeuksista, vaikkei koskaan ole päässyt lesbonaista pökkimään? Joku, joka on valmis pornoleffan kanssa sulkeutumaan koppiin ja veivaamaan kuppiin. Mahdollisesti useita kertoja, koska harvoin ensimmäisellä kerralla tärppää. Ja sen jälkeen olisi valmis luopumaan jututsta, ja jättämään mahan kasvamaan meidän huostaamme ja tulevan vauva kasvamaan meidän huostaamme. Tällaisen herrasmiehen löytyminen tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta. Joko pitäisi juottaa mies vuosisadan humalaan ja raahata kotiin sekä "hukata" kondomit, juottaa mies humalaan ja puhkoa neulalla reikiä kondomeihin ja jyystää koko yö tai maksaa toistakymmentä tuhatta kupillisesta spermaa uudestaan ja uudestaan. Miksi spermasta tulee niin arvokasta, kun se pitäisi luovuttaa pois?

- Kaksi äitiä