keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Mutta missä on sperma?

Kun heteropariskunta päättää, että on lapsen aika, kaikki sujuu - yleensä - helposti. Jätetään ehkäisy pois, kokeillaan muutama kerta, ei oteta stressiä ja kas kummaa! Ollaan raskaana. Rakastetaan toisiaan ja koko suku hehkuttaa, kuinka mahtavaa on, kun pariskunta saa vauvan. Lapsi syntyy, ja kaikki sujuu normaalisti. Tämä toistuu kymmenen kertaa. Ja samaan aikaa me istumme pidellen toistemme käsiä. Me olemme olleet me jo pitkän aikaa. Jaamme yhteisen asunnon, syömme samasta jääkaapista, nukumme samassa sängyssä ja maksamme yhteisiä laskuja. Kuten moni muukin pariskunta. Me vain emme ole mies ja nainen. Olemme kaksi naista. Kaksi naista, jotka haluavat perheen. Jotka haluavat kokea sen, minkä monet muutkin naiset ennen meitä. Ja monet pariskunnat ennen meitä.

Siinä missä ikätoverimme - himpun verran alle 30-vuotiaat aikuiset - pyöräyttävät nyyttejä maailmaan tuntuvat ihmiset jo luovuttaneen meidän kohdallamme. Kummilasten syntymäpäivillä istumme hämillämme kahvipöydässä, kun muut tuijottavat meitä säälivästi puhuessaan vaipan vaihdoista, öisistä heräämisistä ja tarhamaksuista. Osa jopa kahdehtien. "Teillähän ei sitä ongelmaa ole". Ongelmaa? Meillä? Meillä kahdella, jotka haluamme lasta enemmän kuin mitään? Jotka antaisimme mitä vain, että voisimme jättää ehkäisyn pois ja odottaa vauvatärppiä. Mutta se ei tärppää. Ei koskaan. Olemme vuosia rakentaneet kotia. Muutimme kaupunkikaksiostamme lähiörivitalokolmioon koirien kera. Ihmiset nauroivat muuttoamme; mihin me kaksi tarvitsemme ikinä kolmiota. Emme kehdanneet ääneen sanoa, ettei meitä - toivottavasti - aina ole vain kahta. Salaa Prisman kevättyhjennyksestä tarttuu mukaan kolme bodya. Ne piilotetaan aikaisempien ostosten joukkoon salaiseen vauvalaatikkoon, josta kukaan ei lisäksemme tiedä. Kun makaamme illalla sylikkäin sängyssä ja kerromme toisillemme nimiä, jotka vauvallemme voisivat tulla, niin. Siitä ei kukaan tiedä.

Eräänä päivänä auto oli pakko pysäyttää tien sivuun kesken ajomatkan, kun radiosta lähti ensimmäisen kerran soimaan Arttu Wiskarin Ikuisesti Kahdestaan.

Seinänaapurien puolelta lasten äänet kaikuu 

Tällä puolen vuosi vuodelta kasvaa hiljaisuus ja kaipuu

Kun me ollaan lähekkäin itket kasvot minuun päin 
miksi kävi näin miten saan sut uskomaa
n olen tässä ainiaan sua rakastan vaikka jäätäis
 ikuisesti kahdestaan

Miksi se on muille niin vaikeaa ymmärtää? Me emme halua olla ikuisesti kahdestaan. Me rakastamme toisiamme, ja emme koskaan vaihtaisi toisiamme kehenkään. Mutta silti, me kaipaamme sitä lisää meihin, mitä kaipaavat muutkin pariskunnat. Pieniä jalkoja juoksemaan ympäri asuntoa, huutoa, kiljuntaa, leluja ympäriämpäri asuntoa lojumassa, likaisia vaatteita ja tarhamaksuja. Me olemme ehtineet miettiä niitäkin asioita, joita monet heteroparit eivät ole ehtineet edes ajatella silloin, kun on jätetty ehkäisy pois. On ehkä asuttu ahtaasti yksiössä tai kaksiossa, opinnot kesken tai osa-aikaisessa työssä. Meillä on kaikki mietittynä. On iso asunto, kaksi autoa, vakituiset työt ja elämä mietitty niin, että lapsi saisi tulla. Synnyttäjä on ollut alusta asti selvä.

Mutta mistä luovuttaja? Joku terve, komea ja mukava herrasmies, joka on valmis luopumaan isän oikeuksista, vaikkei koskaan ole päässyt lesbonaista pökkimään? Joku, joka on valmis pornoleffan kanssa sulkeutumaan koppiin ja veivaamaan kuppiin. Mahdollisesti useita kertoja, koska harvoin ensimmäisellä kerralla tärppää. Ja sen jälkeen olisi valmis luopumaan jututsta, ja jättämään mahan kasvamaan meidän huostaamme ja tulevan vauva kasvamaan meidän huostaamme. Tällaisen herrasmiehen löytyminen tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta. Joko pitäisi juottaa mies vuosisadan humalaan ja raahata kotiin sekä "hukata" kondomit, juottaa mies humalaan ja puhkoa neulalla reikiä kondomeihin ja jyystää koko yö tai maksaa toistakymmentä tuhatta kupillisesta spermaa uudestaan ja uudestaan. Miksi spermasta tulee niin arvokasta, kun se pitäisi luovuttaa pois?

- Kaksi äitiä

2 kommenttia:

  1. niin se vain menee kaksi samansukupuolen edustajaa ei ole luonnolista te olette päättäneet olla lesboja kärsikää seuraukset

    VastaaPoista
  2. jos ei oo tärpänny niin ottakaapa yhteyttä ian616@gmail.com. Uskallan luvata hyviä geenejä ;) ja mahdollisia ruskeita silmiä :3

    VastaaPoista