torstai 7. marraskuuta 2013

Tervetuloa häästressi

Häät lähestyvät hitaasti, mutta varmasti. Vielä äsken elettiin kevättä ja häihin oli aikaa reilusti yli vuosi, ja nyt yhtäkkiä mennäänkin kohti joulua, ja häihin on aikaa alle vuosi. Mihin aika oikein rientää? Itse emme ole ottaneet minkäänlaista häästressiä tai paineita järjestelyistä, etenkään, kun tässä samalla remontoimme uutta asuntoamme, jonka ostimme muutama viikko takaperin. Rehellisesti sanottuna emme ole tehneet vielä mitään konkreettisia järjestelyitä. Hääpaikka on katsottu, mutta ei varattu. Juhlien ajankohta on tiedossa, tarkka päivä ei. Vieraslistaa on hahmoteltu, lopullista listaa ei ole tehty. Alustava menu on suunniteltu, todellinen ruokailusuunnitelma on vielä hämärän peitossa. Hääpäivän vaatetusta on pohdiskeltu, todellinen etsiminen odottaa yhä. Nyt vuoden vaihteen lähestyessä morsiusneidot ovat alkaneet kohottaa päitään ja joka suunnasta on ruvennut satamaan kyselyitä tarkasta päivästä, vaatteista, koristelusta, ruokalistasta, vieraslistasta, istumajärjestyksestä, musiikista… Puhumattakaan tiukoista uteluista siitä, mitä ohjelmaa olemme suunnitelleet, millainen pukukoodi juhlissa on ja mikä on häiden budjetti. O-ou, tässähän pitää ilmeisesti alkaa jo suunnittelemaan.

Tottahan on se, että häihin saa palamaan rahaa. Morsiusneidoilta tippuu jatkuvalla syötöllä kuvia esineistä ja asioista, joiden emme edes tienneet olevan tarpeellisia. Kukapa olisi arvannut, että häissä on oleellista se, minkälaiset lautasliinan pidikkeet pöydissä on. Jännittävää. Ja että hääparin tulee olla valmistautunut mahdolliseen sateeseen kirjaillulla hääsateenvarjolla. Mielenkiintoista. Entäpä sitten häämakeiset, jotka tulee tilata tietyltä toimittajalta, ja maksaa mokomista suklaanamuista pitkä penni. Uutta tietoa tämäkin. Puhumattakaan pienistä timanteista, joiden käyttötarkoitus on edelleen hieman epäselvä, yhteen sointuvista, helmikoristeisista kynttilänjaloista, tekoturkiksella koristellusta shaalista morsiamen harteille, ammattilaisen tekemistä, oikean sävyisistä ajo-ohjekylteistä ja tarkkaan suunnitelluista kukka-asetelmista. Pään saa pyörälle vähemmälläkin! Onko kaikki tämä todella tarpeellista?

Olemme me toki miettineet häitä. Ainakin omalla tavallamme. Haluamme pitää häät pieninä, sellaisina, joissa paikalla ovat vain ne ihmiset, joiden kanssa tunnemme voivamme olla rehellisesti omia itsejämme. Häissä ei tanssita häävalssia (loppujen lopuksi ajatus tuntui meistä molemmista kiusalliselta), nähdä vihkimistä (kyllästyimme miettimään erilaisia tarpeeksi juhlallisia valoja, jotka eivät jäljittele liikaa kristillistä toimitusta), istuta virallisesti tuntikausia pienissä ryhmissä pöydissä juttelemassa kuluneen viikon säästä (emme halua itse myöskään istua esillä kaikkien tuijotettavana pitkän aikaa) tai pidetä pitkiä puheita (emme ole kumpikaan kovin hyviä ääneen tunnustamaan palavia tunteitamme). Kuinka kaikki sitten tapahtuu? Suunnitelmissa on karata maistraattiin, johon huolimme mukaan ainoastaan vanhempamme ja sisaruksemme. Näin vältymme valojen miettimiseltä, sillä riittää, että allekirjoitamme paperin. Tämän jälkeen juhlinta jatkuu juhlapaikassa, jossa tarjolla on ruokaa ja juomaa. Kukin istukoon missä haluaa, tai olkoon istumatta. Eiköhän jokainen löydä juttukaverin itselleen ilman, että me pohdimme päämme puhki, kuka voisi löytää yhteisen sävelen kenenkin kanssa. Tarjolla ei ole viiden ruokalajin ateriaa, vaan jokainen noutakoon kylmästä noutopöydästä sitä, mikä itseä miellyttää. Pitopalvelua emme aio hyödyntää, vaan laitamme hommiin morsiusneidot ja itsemme, ja valmistamme edellisenä päivänä ruokia itse. On perunoita ennenkin keitetty isolle porukalle. Entäpä ne koristelut sitten? Alkusyksystä illat pimenevät nopeasti, mistä aiomme ottaa kaiken irti ja tuoda tunnelmaa yhteisellä intohimollamme: kynttilöillä. Ikeasta autolastillinen kynttilöitä alustoineen ja koristelut ovat siinä.

Haluamme juhlista ennen kaikkea itsemme näköiset. Olemme karsineet pois kaiken, mikä aiheuttaa meissä itsessämme edes pienissä määrin kiusaantuneita tunteita. Olemme tietoisia, etteivät häämme ole perinteiset heterohäät, ja miksi niitä pitäisi vääntämällä vääntää niistä siihen muottiin sopivia? Olemme jopa tehnee päätöksen, että mikäli Tahdon 2103 –kampanja tuottaa tulosta, ja homoparit pääsevät kirkossa naimisiin, emme kirkkohäitä halua. Haluamme viettää juhlavat, mutta tietyllä tavalla rennot häät, joista jää kaikille – ja ennen kaikkea meille itsellemme – mukavat muistot, käyttämättä kuitenkaan tuhansia ja taas tuhansia euroja rahaa juhlan järjestämiseen. Meille tärkeitä eivät ole pienet yksityiskohdat, joita hääsivustot pursuavat, eivätkä viiden tähden ravintolaillalliset tai tietyn sävyiset ruusut eivätkä edes isien pitämät pitkät, tunteelliset puheet. Haluamme vain viettää aikaa meille tärkeiden ihmisten kanssa juhlistaaksemme omalla tavallamme sitä, että olemme löytäneet toisemme ja ottaneet uuden askeleen elämässämme.

Minkälaisia häitä te, hyvät lukijat, olette juhlineet? Keskityittekö pieniin yksityiskohtiin, järjestittekö vuosisadan bileet, karkasitteko maistraattiin salaa, järjestittekö boheemit luonnonläheiset häät vai perinteistä kaavaa noudattavat, kirkkohäitä muistuttavat juhlat? Olitteko molemmat valkoisiin prinsessaunelmiin pukeutuneita vai oliko juhlavaatteenne jotain aivan muuta? Tanssitteko häävalssin ja riisuttiinko morsiamelta sukkanauhaa vai keksittekö ihan omia ohjelmanumeroita? Suunnittelitteko häitä hartaasti ja ahkerasti, vai etenivätkö asiat omalla painollaan? Säästittekö pitkän pennin ja kulutitte sen sitten viimeistä senttiä myöten suuriin juhliin, vai menittekö pienellä budjetilla? Jakaa kokemuksenne!

-Kaksi äitiä

9 kommenttia:

  1. Sen verran nillitän epäoleellisesta (?) yksityiskohdasta heti kärkeen - Tahdon 2013 -aloite ei ota kantaa kirkolliseen vihkimiseen. Aloitteen tarkoituksena on, että avioliitto olisi avioliitto ilman sukupuolten asettamaa rajoitusta, eli siis ei olisi enää erillistä rekisteröidyn parisuhteen käsitettä. Käytännössä tämä ero näkyy tällä hetkellä tuon käsitteen lisäksi siinä, että rekisteröidyssä parisuhteessa ei ole oikeutta yhteiseen sukunimeen eikä perheen ulkopuoliseen adoptioon. Vaikka aloite toisikin toivotun lakimuutoksen, se ei edelleenkään vaikuta kirkon toimintaan - kirkko voi jatkossakin vihkiä tai olla vihkimättä homopareja, se on eri keskustelu se. Toisaalta, jos häihinsä haluaa hengellistä lisää, voi maistraatissa vihitty pari saada häihinsä kirkon edustajan suorittamaan liiton siunauksen. Tämä koskee siis jo nyt sekä hetero- että homopareja (tosin homoparien kohdalla edellyttää sitä, että ko. kirkon edustaja henkilökohtaisesti toimitukseen suostuu, valintakysymys). Esimerkiksi meidän häissä kävimme kirjoittamassa tarvittavat lappuset maistraatissa jo hyvissä ajoin ilman sen kummempia juhlallisuuksia, ja itse hääjuhlassa oli sitten kirkollista hääkaavaa muistuttava siunaus.

    Muutenkin meidän häät oli koottu myös sen mukaan, mikä hyvältä tuntui. Emme sinällään vierastaneet perinteisten heterohäiden elementtejä, emme karsineet mitään pois minkään periaatteen vuoksi, vaan käytimme niitä ja sovelsimme omaan käyttöön. Mutta emme myöskään erityisesti korostaneet, että nämä ovat sitten LESBOhäät. Jotain siltä väliltä siis, jolloin häistä tuli hyvinkin meidän näköiset. Hääsivustot, varsinkin naimisiin.info -foorumi, toimivat hyvänä suunnitteluapuna, sillä loppujen lopuksi hyvin pieni osa häihin liittyvistä perinteistä tai toiminnoista liittyy tiukasti siihen, kumpaa sukupuolta hääpari edustaa. Sieltä sitten poimimaan itselleen ne toimivat osat, niinhän kaikki hääparit tekevät - tuskin kukaan saa ympättyä häihinsä ihan kaikkea mahdollista, joten jokainen jonkunlaisen räätälöinnin tekee kuitenkin, oli sitten sukupuolijakauma mikä hyvänsä.

    Sen verran ehdottaisin kuitenkin, en tiedä missä asutte, mutta varsinkin suurempien paikkakuntien suosituimmat juhlapaikat varataan jopa vuotta ennen hääpäivää, joten hääpäivä ja -paikka kannattaa mun mielestä lyödä lukkoon jo hyvissä ajoin. Sen jälkeen voikin halutessaan unohtaa koko hössötyksen pitkäksikin aikaa ja palata asiaan viime tingassa =P

    VastaaPoista
  2. Kiitos viestistäsi. Ilmaisimme itseämme hivenen huonosti. Olemme kyllä erittäin tietoisia siitä, ettei Tahdon 2013 -kampanjan tarkoituksena ole saada homopareja kirkkoon, vaan juurikin saada meille samat oikeudet, kuten yllä luetteletkin. Tarkoittamamme pointti oli, että vaikka olisin mahdollista päästä kirkossa naimisiin ja kirkko jopa suostuisi siihen, että saamme mennä naimisiin kristillisten menojen mukaan, emme menisi. Tämä johtuu siitä, että koemme, ettei uskonnolla (=kirkolla) pitäisi olla mitään tekemistä lain kanssa, ja lakimuutoksiahan tämä Tahdon 2013 ajaa takaa. Suomen valtion pitäisi tehdä selvä raja kirkon ja lakien välille, eikä laissa pitäisi olla porsaanreikiä, joita pääsee kiertämään sillä, että toiset on vihitty kirkollisin menoin ja toisia taas ei. Olemme molemmat allekirjoittaneet Tahdon 2013 -kampanjan adressin, ja tuemme täysillä sitä, mitä kampanjalla pohjimmiltaan halutaan, vaikka olemme sitä mieltä, että kirkon olisi saanut jättää kokonaan pois.

    Olemme kyselleet tuota hääpaikkaamme jo, ja siellä on edelleen vapaita viikonloppuja jopa tammikuulle, kovin suosittu juhlapaikka tuo ei siis ole :) Häämme onneksi sijoittuvat sesongin loppupäähän, mutta olet kyllä oikeassa siinä, että paikka kannattaisi jo varata.

    Mitään isoa LESBOHÄÄT-kylttiä mekään emme halua pystyttää, mutta oman itsemme takia emme halua asettua heterohäiden muottiin, sillä itse olemme tietoisia, etteivät häämme ole perinteiset heterohäät, joissa on morsian ja sulhanen. Koimme molemmat täysin perinteistä kaavaa noudattavat häät omalta osaltamme kiusallisiksi, joten sen takia karsimme pois näitä heterohäiden elementtejä :)

    VastaaPoista
  3. Minun blogissa voi käydä kurkkimassa kuinka meidän häästressi ja valmistelut sujuvat. Meillä jaettu tilaisuus kahteenosaan. Joulukuussa maistraattiin ja pienimuotoisesti syömään, ensi kesänä isommin -varattu mökki ja sinne kutsutaan noin 30henkeä. Ja suunnittelu, se on kovasti käynnissä :)

    VastaaPoista
  4. Meidän hääsuunnitelmista löytyy lisää blogistani thepridebride.blogspot.fi :) Meille on tulossa vintage-teemaiset häät, joissa noudatetaan perinteitä varmasti enemmän kuin monissa heterohäissä. Mielestäni perinteisissä häissä on kyse rakkaudesta, ei sukupuolesta, joten lesbouden turha korostaminen tai heteronormatiivisuuden pelkääminen ei sovi minulle. Minun ajatuksissani häihin kuuluu esimerkiksi uskonnollisuus, valkea mekko, hääleikit, puheet yms, joten miksi luopuisin niistä vain siksi että myös puolisoni sattuu olemaan nainen? En toki tarkoita, että kaikkien homoseksuaalien tulisi toimia samoin, vaan korostan että häistä tulee tehdä parin näköiset, sukupuolesta riippumatta. Toisille sopii toinen, meille sattuu sopimaan perinteet ja toisemme :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikista kommenteista. Kävimme kurkkimassa teidän hääsuunnitelmia! :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos blogista;)

    Kiva oli lukea yleisesti naisparin ajatuksia. Siis miksi? No olen luovuttanut jo noin viisi vuotta sitten spermaa Väistöliiton kautta. Joskus tullut tietty mieleen millaiset ihmiset sitä ovat saaneet. Ketkä siis jatkaa siitä eteenpäin ihmisen rakentamista. Eikä sillä en kaipaa todellakaan mahdollisesti jossain olevia lapsiani. Meillä kun on ihan kotonakin nykyään mahdottoman kiva pieni poika;) Minulle riittää hyvin se yksi.

    Tietysti se että jos joskus joku jälkeläinen sattuu ottamaan yhteyttä, ei haittaa. Hienohan olisi nähdä minkälainen ihminen on tullut. Ei se kuitenkaan kovin todennäköistä ole että kukaan edes ottaisi yhteyttä. Eikä sekään haittaa.

    Miksi aikanaan luovutin? Juuri silloin siksi että halusin selvittää oman hedelmällisyyteni ja sehän kävi helposti menemällä luovuttajaksi;) Mukavahan se oli kuulla että itsellä ainakin on asiat kunnossa kun silloin kotonakin odoteltiin että jos vaikka jotain saataisiin aikaiseksi;)

    Muutenkin olen itse kasvanut yksinhuoltajaperheessa ja koen että kyllä yksikin äiti voi hommat hoitaa, tai vielä parempaa jos kaksi;) Miehen malleja onneksi oli pienenä varmasti sopivasti. Isäni kyllä tiedän, mutta en ole häneen koskaan sen paremmin tutustunut. Toisaalta oli hyvä luovuttaa kun myöskään perinnöllisistä sairauksista ei ole tietoa, eikä muutenkaan terveydessä valittamista. Sitä ajatteli että jos vaikka joku muu on tarpeessa niistä syistä.

    Sen ymmärrän hyvin että ihmiset haluaa tavata luovuttajan ja jatkaa sukua ilman klinikoita. Oikeastaan jos se esimerkiksi meidän perheessä olisi ollut minun kyvyttömyyttä isäksi, olisin mieluusti pyrkinyt löytämään jonkun sopivan sijaisen hommaan;) Ihmisen johon voisi vähän tutustua ennnen päätöstä, tai jonka tietäisi. En ihan vähällä uskoltaisi lennossa olevaa siementä ottaa tietämättä yhtään mitään puusta, josta se on tippunut.

    Näillä motiiveilla kiinnostuin lukemaan blogianne;)

    Tuntuisi että olisi mielenkiintoista päästä tutustumaan tarvitsijoihin ja luovuttaa livenä, mutta toisaalta omalta kohdaltani olen jo luovuttanut melko paljon;) Omaan perheeseen ei kyllä lapsia yhtä enempää taida tulla, mutta klinikan kautta tullee jo monta. Luovutustoimintaa muuten ei vissiin katsota sitten kovin soveliaaksikaan. Toisaalta ikääkin on jo lähemmäs 40-v.

    Kiitos kirjoittelusta! Oli mukava lukea;)

    Onnea yrityksiin;)

    VastaaPoista
  7. Olisi kiva kuulla lisää teidän kuulumisia, jos vaan kiireiltänne ehditte kirjoittelemaan! Tätä blogia on ollut tosi kiva lukea, tässä on hyviä ajatuksia ja hauskaa ja selkeää tekstiä. Kiitokset siis tähänastisesta! :)

    VastaaPoista
  8. Anonyymi, kiitos mukavasta kommentistasi! Hienoa, että kaltaisiasi ihmisiä löytyy maailmasta. Teette todella suuren teon, kun autatte muita saamaan perheen. Nostamme sinulle hattua!

    Kahden äidin perhe, kiitos kommentista! Olemme pitäneet hieman taukoa, koska asiat tuntuvat seisovan paikoillaan, ja mitään akuuttia kirjoitettavaa ei ole. Raskaana ei olla, luovuttajaa ei ole ja mikään ei tunnu edistyvän. Luovan tauon jälkeen yritämme kuitenkin aktivoitua ja kirjoittaa useammin!

    VastaaPoista
  9. I'm Sonja McDonell, 24, Swiss Airlines Flight Attendant. Yes, 'lesbian sex' is a wrong expression. It's the pure tenderness between girls. While men have only some minutes to fill girls, we're doing it often during hours and sometimes with dildos, when both love it.
    Sonja in sonjamcdonell@yahoo.com

    VastaaPoista