keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Kuka on valmis äidiksi?

Kun on tilanne, missä lapsi ei vain ykskaks yllättäen ilmoita mahassa olostaan, on niin kovin paljon aikaa miettiä ja vetkutella asian kanssa ja löytää aina uusia ongelmia maailmasta ja ennen kaikkea itsestään. Kun lapsi on tullut perheeseen lähes yllättäen, vaikka syynä olisikin ollut tietoinen ehkäisyn käyttämättä jättäminen, on helppo sanoa, että lapsiperheen arki yllätti, parisuhde kärsii ja kaikki olikin odotettua hankalampaa. Ja ihmiset ymmärtävät. Kun taas lapsi on tekemällä tehty ja väenvängällä haluttu, eikä lapsen alulle panoa voi hyvällä tahdollakaan sanoa hassuksi sattumukseksi, huolimattomuudeksi tai vahingoksi, tuntuu että lapsen tuloon on oltava valmis. Ja tällä tarkoitamme sataprosenttisen, täydellisen valmis. Mitä me emme ole. Emme lähelläkään.

Olemme molemmat aktiivisia ihmisiä, joilla on aina ollut omat harrastuksensa ja menonsa. Emme vietä kaikkea aikaamme kotisohvalla istuen, vaan urheilemme – toinen kilpatasolla ja toinen kilpailu-uralta eläkkeelle jääneenä – , tapaamme ystäviä ja elämme yhteisen elämän lisäksi omaa henkilökohtaista elämäämme, josta kumpikaan emme ole valmiita luopumaan kokonaan. Toki tiedämme, ja olemme siihen varautuneet, että elämä muuttuu lapsen tulon myötä, eikä urheiluhallilla voi enää viettää aikaa samaan tapaan, kuin nyt, kun lasta ei vielä ole. Emme kuitenkaan kumpikaan voi kuvitella elämää siten, että koko elämä asetetaan pyörimään vain lapsen ympärille, ja oma elämä jätetään pois. Emme ole kumpikaan ihmisiä, jotka voisivat kuvitella, että koko elämä pyörii vain äitiyden ja perheen ympärillä. Olemme rehellisesti puhuneet siitä, että tiedostamme tarvitsevamme myös perhe-elämän ohella aikaa itselle ja lisäksi aikaa toisillemme pariskuntana, ilman lasta.

Seuratessa sivusta ystävien, sukulaisten ja tuttavien perhe-elämää, johon lapset jo kuuluvat, olemme huomanneet, kuinka monet nuoret parit ovat ajautuneet kriisiin lasten tultua ja kuinka ennen hyvät parisuhteet ovat luisuneet siihen pisteeseen, että on muutettu omiin asuntoihin, ja lapset ovat vuoroviikoin molempien vanhempien luona. Emme kiellä, etteikö tämä olisi pelottavaa, sillä kukapa haluaa päätyä tähän pisteeseen. Monet tutut ovat puheissaan vilauttaneet ”kaikki oli hyvin, kunnes lapsia tuli” –korttia, kun on keskusteltu erojen syistä. Olemme molemmat rikkinäisistä ja erittäin riitaisista avioeroperheistä, joten emme halua samaa kohtaloa omalle lapsellemme.

Suoraan sanottuna lapsen hankkiminen ja siitä puhuminen on jopa pelottavaa kaiken ihanuuden ja vaaleanpunaisten kuvitelmien keskellä. Pelottaa, että oma parisuhde ajautuu siihen pisteeseen, ettei ole enää mitään sanottavaa toiselle, ellei kyse ole huutamisesta ja tappelusta. Pelottaa, että joutuu luopumaan kaikesta, minkä kokee itse tärkeäksi, ja katkeroituu siitä lapselle ja puolisolle. Pelottaa, että kaikki ei menekään niin kuin toivoisi. Pelottaa, että elämä muuttuu liian radikaalista huonoon suuntaan. Pelottaa, että ei jaksa perhe-elämää ja ei kykene olemana hyvä äiti.

Näitä pelkoja lieventääksemme olemme puhuneet näistä asioista ja vääntäneet ja kääntäneet niitä jokaiseen suuntaan löytääksemme yhteisen sävelen, jolla pidämme elämämme sellaisena, missä viihdymme kaikki, myös lapsen tulon jälkeen. Olemme sopineet, että pidämme molemmat kiinni omasta elämästämme; käymme harrastamassa ja tapaamassa ystäviä myös yksin, ilman lasta. Annamme toisillemme aikaa olla yksilö, koska sellaiseksi olemme kaikki alun perin syntyneet. Otamme aikaa olla pariskunta, sellainen, jollainen olemme olleet jo ennen lasta; käymme ulkona ja vietämme aikaa kotona kaksin, ilman lasta. Emmekä tunne siitä huonoa omaatuntoa. Lapsella tulee olemaan paljon turvallisia hoitopaikkoja, joihin menosta lapsi tulee varmasti ilahtumaan yhtä paljon, kuin hoitajatkin. Setiä, tätejä ja isovanhempia, puhumattakaan kummeista, tulee olemaan paljon, joten miksi pitäisi yrittää selviytyä 365 päivää vuodesta yksin ja uhrata kaikki muu sen vuoksi, kun apua on tarjolla enemmän kuin tarpeeksi? Lisäksi käytämme aikaa perheenä olemiseen. Teemme asioita perheenä; lapsena ja vanhempina. Kaikkea tätä sopivassa suhteessa. Olemme puhuneet tavoista, joilla haluamme lapsen kasvattaa ja kääntäneet kaikki kivet, joita olemme asiassa keksineet. Olemme keskustelleet niinkin pienistä asioista, kuin pöytätapojen opettaminen ja minkälaisia kotiaskareita lapselta on syytä vaatia. Olemme halunneet valmistautua niin hyvin, kuin mahdollista, jotta löydämme sen kuuluisan kultaisen keskitien, jota pitkin kävellä eteenpäin, jotta saamme tulevaisuudessakin pidettyä kasassa tämän elämän, jota olemme rakentaneet.

Kai se on totta, että kukaan ei ole valmis, ennen kuin lapsi tulee. Kai jokaista pelottaa, kun elämään on tulossa näin iso muutos. Tai kun yhtäkkiä saat huolehtia pienestä ihmisestä, joka tulee olemaan osa elämääsi koko loppuelämäsi ajan. Ei kai näin isoihin muutoksiin voikaan kokonaan varautua ja valmistua. Ehkä on vain tervettä pelätä ja jännittää. Ehkä on vain aika kasvaa äidiksi ja uskaltaa hypätä rohkeasti tuntemattomaan ja katsoa, mitä tuntematon tie tuo eteen.

- Kaksi äitiä

2 kommenttia:

  1. Raskaudessa on onneks se 9kk aikaa "kasvaa", ajatella asioita ja miettiä mikä on hyväksi ja mikä ei. Me olemme pitäneet hyvin kiinni myös suhteestamme, aikaa itselle, toisille jne. Pienet asiat pitävät sitä kipinää yllä, parisuhteen suola :) Arkihan siinä menee kokonaan uusiksi mutta itse on sanottava kyllä että en tiedä onko sekään nyt mikään huonoasia. Kun on kaksi ihmistä jakamassa kaiken, on elämä minun mielestäni paljon helpompaa. Jos ajattelen esim. itseäni kahden lapsen kanssa, tuntuu etten ikinä pärjäisiä.

    VastaaPoista
  2. Arkihan menee tottakai uusiksi, sehän nyt on selvä! Eikä se ole millään muotoa huono asia, ja siihen on kyllä osattu varautua (niin hyvin kuin mahdollista), mutta aina se silti jännittää. Mutta kyllä se silti jännittää, kun itse on nähnyt, miten suhde toisen perään on kaatunut ympäriltä, kun lapsia on alkanut perheisiin tulemaan. Joskin, ehkä juuri tästä johtuen, me olemme osanneet varautua paremmin ja miettineet mitä tehdä, jotta saamme säilytettyä oman suhteemme kunnollisena myös perheenlisäyksen jälkeen :)

    VastaaPoista