tiistai 22. lokakuuta 2013

Yksi äiti, kaksi äitiä vai ei äitejä ollenkaan?

Viime aikoina olemme pohtineet asiaa, joka toisaalta on projektin tämän hetkisen tilanteen kannalta hyvin merkityksetön ja ei edes ajankohtainen, mutta on aiheuttanut meille päänvaivaa. Voiko lapsella olla kaksi äitiä?

Meillä on aiheesta hyvin eriävät mielipiteet:

Toinen meistä, synnyttäjä, on sitä mieltä, että lapsella voi hyvin olla kaksi äitiä. Toinen äiti on synnyttänyt lapsen, mutta projektissa ollaan oltu mukana pariskuntana ja perheenä, yhtä lailla, kuin lisääntymiskyvytön mies on ollut vaimonsa kanssa tekemässä yhteistä lasta klinikalla, vaikkei biologisesti ole voinut lapsen saantiin osallistua. Kukaan ei kyseenalaista sitä, onko tämä mies lapsen isä, joten miksi kyseenalaistaa sitä, onko toinen naispariperheen aikuisista yhtä lailla äiti, vaikkei ole synnyttänyt. Se, että molemmat ovat äitejä, luo tietynlaisen ydinperhe-olon tunnetasolla, kun ei puhuta äidistä ja ”X-tädistä” tai puhutella toista aikuista etunimellä. Ollaan vaan molemmat äitejä. Ehkä tähän vaikuttavat lapsuuden kokemukset, kun tämän mielipiteen omaavan puoliskon perheeseen kuului lapsuudessa äitipuoli, jota kutsuttiin etunimellä, ja kaikki tiesivät, ettei hän oikeastaan ollut äiti. Se, että perheessä on kaksi äitiä, eikä äitiä ja etunimellä kutsuttavaa henkilöä, tuo toiselle meistä tunteen, että kyseessä on ydinperhe, eikä uusioperhe, ja että lapsi on yhteinen lapsi, eikä toisen edellisestä suhteesta jäänyt, jolle toinen on vain äitipuoli. Ja että todella olemme molemmat äitejä, eikä toinen ole äitipuoli. Taustalla on siis itsekäs halu muodostaa ydinperhe myös muiden silmissä. Jollakin tavalla se tuntuu tämän puoliskon mielestä jopa oudolta, jos yhdessä tehdään lapsi, ja toinen ei haluakaan tulla kutsutuksi äidiksi. Se toisinaan tuntuu jopa siltä, että on yksin projektissa mukana, ja on jäämässä tietynlaiseksi yksinhuoltajaäidiksi, vaikka toinen on ollut alusta asti mukana. Äiti-käsite on kuitenkin pienelle lapselle vain sosiaalinen ja tunnetasoinen asia, ei niinkään biologinen. Äidiltä haetaan turvaa ja rakkautta ja äiti on lapsen oma tuki ja turva. Äiti on lapsen ikioma, ihana asia. Pieni lapsi ei mieti, onko äiti synnyttänyt hänet. Biologisen perimän ja myös äidin miettiminen tätä kautta tulee mukaan hieman vanhempana, jolloin lapsen kanssa on myös helpompi keskustella asioista ja kertoa, miten asiat ovat tapahtuneet.

Toinen meistä, se joka ei synnytä lasta, puolestaan on sitä mieltä, että lasta ei pidä sekoittaa sillä, että on kaksi äitiä, koska lapsella voi olla biologisesti vain yksi äiti. Lapsen on vaikea hahmottaa sitä, että miten toisella on äiti ja isä, jotka ovat yhdessä, biologisesti geenejä sekoittamalla, tehneet ja saaneet lapsen, mutta toisella on äiti ja äiti, jotka eivät biologisesti voi lasta saada ja lapsessa on vain toisen geenejä. Suomen kieli on myös hieman sanaköyhä, sillä ”äidille” on vaikea löytää tosissaan otettavia synonyymeja, ellei halua olla esimerkiksi äiskä. Englannin kielessä on helpompi kutsua toista äitiä sanalla ”mum” ja toista sanalla ”mummy”, mutta suomen kielessä ollaan vaan äitejä. Sekoittaako se lapsen päätä, että hänen huutaessaan äitiä tulee paikalle kaksi äitiä yhden sijasta? Tämän puoliskon mielestä sillä ei ole mitään väliä, kutsuuko lapsi kumpaakaan äitiä äidiksi, vai ainoastaan toista äidiksi ja toista nimellä ja se, onko lapsella kaksi äitiä vai äiti ja etunimellä kutsuttava henkilö, ei vaikuta myöskään ulkopuolisten ihmisten ajatusmaailmaan tai luo ennakkokäsityksiä siitä, onko lapsi edellisestä suhteesta (miehen kanssa) vai yhteisenä, ja molempien toiveesta, hankittu.

Emme ole päässeet asiasta vielä yhteisymmärrykseen, ja asia on hieman auki. Näiden mietintöjen päälle eräs miespuolinen ystävä totesi, ettei hän ymmärrä, miksi se meistä, joka ei synnytä lasta, haluaisi olla edes mukana synnytyksessä, koska lapsi ei ole oma. Kyllä hän isänä halusi nähdä oman lapsensa, joka on hänen omaa lihaa ja vertaan, syntymän, mutta miksi haluta olla katsomassa sitä, ei-niin-kaunista näkyä ja istua pitkät ajat sairaalassa, kun syntyvä lapsi ei ole oma. Tästä kommentista saattoi jäädä hieman ikävä maku suuhun. Onko sillä mitään väliä, olemmeko molemmat äitejä, jos ihmiset näkevät lapsen vain toisen lapsena?

Joten miten on, voiko lapsella olla kaksi äitiä?

- Kaksi äitiä

9 kommenttia:

  1. Voi olla! :) meillä minä oon äiti ja avokki äiskä. Ja kyllä vaan Anni oli synnytyksessä mukana, istui siellä pitkät ajat ennenku alko tapahtumaan ja leikkasi napanuoran. Tai sitten kutsua etunimellä ja siihen perään äiti, esim anni-äiti. Samaa pohdiskelin itsekin raskausaikana, mutta olisi se ollut epäreilua kutsua Annia vaan Anniksi.

    VastaaPoista
  2. Me ollaan naispari, jolla on lasten hankinta jossakin vaiheessa tulevaisuudessa suunnitelmissa. Ja ollaan kyllä molemmat sitä mieltä, että lapsella voi olla kaksi äitiä. Ei se sekoita sen lapsen päätä, jos sen ei anna sekoittaa. Ei se lapsi ajattele, että onpa outoa kun mulla on kaksi äitiä ja naapurin Pirkolla iskä ja äiti. Se on hänelle normaalia, kun on siihen pienestä pitäen tottunut, että joskus tulee kaks äitiä vaikka toista vaan huutas.

    Myönnän toki, että itseäkin on mietityttänyt, että pitäiskö jotenkin erottua toisistamme. Oishan se vähän hassua, jos molemmat ois "äitejä". Onhan noita mutseja, mammoja sun muita, mutta jotenkin ne ei istu omaan suuhun. Itsellä on tapana omaa äitiä sanoa sekä äitiksi, äiskäksi, emännäksi ja ties miksi, niin sekin välillä mietityttää että osaisko itse pitää omassa suussaan toisen äitinä ja toisen äiskänä.

    Ja tähän loppuun: miehet... -_-

    VastaaPoista
  3. Ehdottomasti voi olla kaksi äitiä ja mikä rikkaus se lapselle onkaan = kaksi rakastavaa elämän tukipuuta. Meillä hoidot kesken ja jos joskus toivottavasti onnistaa, lapsellamme tulee olemaan kaksi äitiä, joista toista kutsutaan äidiksi ja toista äiskäksi. Näin aluksi, lapsihan saattaa keksiä onkun muunkin kutsumatavan myöhemmin :) Niin ja naapurin lapset kutsuvat vanhempiaan äidiksi ja mamiksi, kauniisti toimivat nekin lasten suussa :)

    VastaaPoista
  4. Hei,

    kiitos vastauksistanne! Mukavaa saada muidenkin samassa tilanteessa olevien / samoja pohtivien mielipiteitä. Ja hyvä idea tuo etunimen ja äiti-sanan yhdistelmä, se voisi olla melko toimiva! Ja onhan noita mammoja ja mameja. Eiköhän raskausaikana ala pikkuhiljaa hahmottumaan, että mikä istuisi omaan suuhun? :)

    VastaaPoista
  5. Tässä sekavia ajatuksia, joita (hyvin jäsennelty) blogitekstinne herätti:
    Niin, on totta että lapsella voi olla vain yksi biologinen äiti ja virallisten huoltajienkin määrää säädellään lain tasolla. Mutta jos asiaa ajatellaan lapsen kannalta, niin häntä tuskin biologia ja viralliset termit kiinnostavat pätkääkään, ainakaan ennen kuin on siinä iässä että asiasta voidaan keskustella. Tärkeämpää on saada riittävä hoiva ja huolenpito, olisi se sitten äidiltä, isältä, äitipuolelta, tädiltä, hoitotädiltä, naapurilta, keneltä hyvänsä. Mä näkisin asian laajemmin, siis että "äiti" tarkoittaa nimenomaan sitä tunnesidettä, ei niinkään genetiikkaa tai synnyttämistä pelkästään. Jos tarpeen on, niin voidaan siitä erotella "biologinen äiti" tai "sosiaalinen äiti" tai "adoptioäiti", jos se on asiayhteyden kannalta oleellista, mutta tunnesiteen kautta ei. En halua tietenkään väheksyä biologista äitiyttä, mutta pelkästään se kun ei takaa lapsen riittävää hoivaa ja huolenpitoa, siitä kertovat karua kieltään esim. lastensuojelutilastot. Mites tilanteet, joissa esim. biologinen äiti on kuollut lapsen ollessa hyvin pieni ja lapsi muodostaa äidinkaltaisen tunnesiteen vaikkapa isovanhempaan tai toisen vanhemman uuteen kumppaniin? Ei liene tavatonta, että lapsi mieltää tämän henkilön "äidiksi", vaikka toki riittävästi vartuttuaan ymmärtää alakäsitteiden väliset erot. Entä adoptio- ja sijaisäidit? Muistan myös lukeneeni erään uusioperheen äidin mietteitä siitä, kuinka alentava termi "äitipuoli" on, ikäänkuin hän olisi jotenkin vain puolikas äiti, vaikka käytännön tasolla saattaakin olla enemmän äiti kuin biologinen äiti on. Ihmisillä vaan on jotenkin luontainen tarve lokeroida ja määritellä kaikkea kauhean mustavalkoisesti (jos kukaan niin sateenkaari-ihmiset tietävät tämän), mikä saattaa välillä kääntyä itseään vastaan.

    Uskoisin (kun ei omakohtaista kokemusta ole), että naisparin perhesuhteiden nimitykset äidille ja äidille muotoutuvat sitten aikanaan, raskausaikana tai lapsen omassa puheessa, eikä niitä tarvitse kovin tiukkaan lyödä lukkoon etukäteen. Muistan muutama vuosi sitten lukeneeni jostain perhe-aiheisesta lehdestä, siitä taisi nousta pienimuotoinen ällistelykohukin, perheestä jossa lapsi kutsui (hetero)vanhempiaan eläinnimityksillä, oliko ne nyt sitten Kettu ja Susi tai jotain sinnepäin. Ne olivat sitten tämän lapsen tapa kuvata sitä tunnesidettä, joka hänellä on vanhempiinsa, eikä kukaan voi sanoa että se on väärin.

    Mitä tulee ystävänne päästämään kapeakatseiseen sammakkoon siitä, kuka synnytykseen haluaa tulla mukaan - edelleenkin, vanhemmuus on muutakin kuin biologista sidettä. Myös sosiaalisten äitien lapset, adoptio- ja sijaislapset voivat vanhemmistaan tuntua hyvinkin "omilta", vaikka yhteisiä geenejä ei olisikaan. Lisäksi synnytykseen nyt voi muutenkin ottaa tukihenkilöksi mukaan muunkin henkilön kuin biologisen vanhemman, esim. siskon, äidin, ystävän, doulan... ei se mikään kannanotto ole siihen, kenen "oma" tämä syntyvä lapsi on. Tärkeämpää on synnyttäjälle annettu tuki, halu olla läsnä elämän tärkeällä hetkellä.

    (joo, mä ehkä olisin voinut kirjoittaa tästä omankin blogikirjoituksen... =P )

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentista, Juulianna! On todellakin totta, että eihän se, millä nimellä vanhempaa kutsutaan, muuta millään lailla sitä lapsen ja vanhemman tunnesidettä. Toinen meistä on vahvasti myös sitä mieltä, että sanalla äiti ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen äitiyden tai synnyttämisen kanssa, sillä esimerkiksi adoptiolapsen äiti on hänet adoptoinut nainen, ei synnyttäjä. Äiti on sosiaalinen ja henkinen asia, etenkin pienelle lapselle. Toki, jos pilkkua lähdetään viilaamaan ja lakia tarkastelemaan, niin äiti-sanan tunnepuoli katoaa, ja sen merkityksestä saadaan enemmän biologinen.

    Toivottavasti myös meillä nimitykset loksahtavat paikoilleen niin, että olemme molemmat tyytyväisiä :)

    VastaaPoista
  7. Todellakin voi olla kaksi äitiä!! Meidän uusperheeseemme kuuluu vaimoni pieni tytär hänen edellisestä liitostaan. Heillä on alusta saakka ollut "äiti" ja "äiskä". Minä tulin kuvioihin tytön ollessa hyvin pieni ja tänä päivänä tyttö itse toteaa, että hänelläpä on kolme äitiä!
    (Niin.. Ja selvennykseksi, että tulin kuvioihin vasta äidin ja äiskän eron jälkeen :)

    Ja kyllähän se lapsi on oma, vaikka biologisesti oma olisikaan. Minusta on todella loukkaavaa edes väittää muuta. Vaikka biologista sidettä lapseen ei ole, niin henkinen side sitäkin suurempi. Kyllähän se lapsi yhdessä "tehdäänkin" vaikka molempien soluja alkuunsaattamiseen ei voikaan käyttää.

    Eiköhän ne nimitykset teidänkin perheellenne löydy! :)

    Terkuin, Iris SateenKaarille-blogista ;)

    VastaaPoista
  8. Kiitos viestistä, Iris! Mahtavaa kuulla, että teillä on kokonaista kolme äitiä, vaikka vain yksi on biologinen äiti. Nykyään perhe on käsitteenä jo niin moninainen ja perheitä on lukemattomia erilaisia, mikä on todella suuri rikkaus. Ihanaa arkea teidän perheellenne :)

    VastaaPoista
  9. Meille psykologi sanoi ettei ole hyvästä kutsua molempia äidiksi. Lapselle suhde biologiseen äitiin on ainutlaatuinen, vähättelemättä kumppanin merkitystä. Siispä meillä on äiti ja mami.

    VastaaPoista