Vaikka blogin tarkoitus onkin keskittyä vauva-projektiin, kuuluu siihen kuitenkin oleellisesti paljon muutakin, kuin itse vauvan konkreettinen tekeminen. Moni ei varmaankaan tule edes ajatelleeksi, että nais(ja mies)parin täytyy olla rekisteröidyssä parisuhteessa, jotta molempien on mahdollista olla lapsen virallisia vanhempia perheen sisäisen adoption kautta. Monet varmasti miettivät, että missä muka on ongelma, sen kun kävellään maistraattiin. Aikaa menee tunti, eihän siellä tarvitse edes olla vieraita, seuraava parihan riittää todistajaksi. Tai sitten järjestätte kesähäät. Sellaiset perinteiset. Niin, perinteiset.
Olemme ehkä hivenen kummallisia lesboja, koska emme ole koskaan olleet vieraina lesbohäissä. Totta puhuen emme edes tunne naisparia, joka olisi sanonut virallisesti tahdon. Ja avioliittolakiakin vasta odotellaan. Kihlat meillä on jo vaihdettu ja naimisiin meno -lupaus annettu. On kuitenkin ihmeen hankalaa suunnitella häitä, koska emme kumpikaan tahdo, että seremonia ja juhla on karkeaa jäljittelyä kristityin menoin järjestetystä hääjuhlasta. Suunnitellessa tajusimme, että meillä ei ole valmista pohjaa itse vihkiseremoniaan. Ei valmista materiaalia, mitä antaa rauhantuomarin lukea. Mitä sitten pitäisi sanoa? Emme kumpikaan halua viitteitä uskontoon, mutta molemmat ovat tottuneet siihen, että avioliitto julistetaan Jumalan silmien edessä. Minkä edessä me vannomme olevamme yhdessä? Äidin hengen ja terveyden? Kumpikin aiomme itse kirjoittaa valamme, mutta pitäisi tilaisuudessa ilmeisesti muutakin sanoa.
Ja entä sitten vaatteet? Naisellisella lesbolla se on helppoa, koska valkoinen mekko on klassinen valinta (ja sen valinnan vaikeudesta saa syyttää vain itseään!), mutta entä kun toinen ei pukeudu mekkoon, muttei haluaisi myöskään tummaa pukua, koska ei koe olevansa mies ja ei tahdo näyttää mieheltä. On muuten kova työ selvittää, millainen olisi etiketin mukainen asu, joka on riittävä juhlava niin, ettei toinen morsian ole vähemmän juhlava kuin häävieraat.
Ehkä sittenkin olisi helpompi karata maistraattiin, niin ei tarvitse miettiä häiden yksityiskohtia. Mutta sittenkin, olisi ihanaa saada oma päivänsä prinsessana. Ehkä sittenkin pähkäilemme häiden suunnittelua saadaksemme häät, jotka näyttävät meiltä eivätkä sodi meidän ajatuksiamme tai mielipiteitämme vastaan, mutta jotka ovat riittävän perinteiset - juuri sellaiset kuin me haluamme.
